Kolmisäinen lanka

Olen ollut öisissä rukoushetkissä opetettavana avioliittoa koskevissa asioissa. Haluan jakaa niitä tässä. Jotakin on näkökulmassani muuttunut ja jotakin vahvistunut.

Vanhempien keskinäinen rakkaus on se pesä, jossa lapsen on hyvä kasvaa. Avioliiton huoltaminen on hyvin tärkeää myös lasten tulevien avioliittojen kannalta. Silloin on syytä varjella yhteistä kahdenkeskistä aikaa lastenkin hyväksi.

Lapselle on hyödyksi nähdä hellyyttä ja lämpöä vanhempiensa välillä. Vaikka sanotaan, että lasten ei pidä kuulla vanhempiensa riitoja, niin se on kuitenkin tärkeää, että he näkevät sopimisen, anteeksiantamisen ja paluun läheiseen suhteeseen. Jos se jää puuttumaan, on heillä odotettavissa sukupolvien negatiivinen perintö.

Mihin katse?

Avioliittoja käsiteltäessä pitäisi mielenkiinto siirtyä eroamattomuudesta Raamatun opettamaan avioliiton sisältöön. Oikea näkökulma on yhteys, ei oikeintekeminen. Sen mukaisessa liittossa sanotaan uudelleen tahdon, kun tulee ongelmia. Ne selvitetään ja eletään anteeksiantaen. Se luo hyvän alun syvälle ja kestävälle rakkaussuhteelle. Aina on olemassa rakkauden tie, jos sillä halutaan kulkea.

Kun opitaan antamaan ja vastaanottamaan hyvää ja eletään todellisesti yhtenä lihana, on molempien kiintymys ja tyytyväisyys suoja liitolle. Oikeastaan on niin, että uskovien avioliitoissa ongelmat ovat yleensä luonteeltaan hengellisiä kysymyksiä. Nöyrtyminen ja Jumalan apuun turvautuminen on tavoittelemisen arvoista.

Näin hääpuheissa

Hääpuheissa lainataan usein Saarnaajan kirjan mainintaa kolmisäisestä langasta. Se on yksi parhaita, mutta yleensä vain pinnasta ymmärrettyjä ajatuksia. Monilla ongelmien ratkaisumalli on ylpeä asioiden selittely ja/tai etääntyminen. Nöyrtyminen yhdessä todellista totuutta etsimään, on niin kovin vaikeaa. Kolmatta säiettä todella tarvitaan.

Se on vain niin, että pienistä hylkäämisistä tahtoo summautua se suuri hylkääminen. Paljon on niitä, jotka ovat jo hylänneet puolisonsa. Eroa vain ei ole eri syistä virallistettu.Tunteitten nieleminen ja asioiden selvittämättömyys jäädyttää tunnemaailman ja kovettaa sisimmän. Eron ajatuksella ei pidä leikitellä ja uhkailu sillä onkin sitten valtakirjan antamista varkaalle, joka tahtoo tappaa ja tuhota kaikki.

Tunnetko oman ja puolisosi taustan

Jokainen avioituva pari tuo avioliittoonsa aineksia vanhempiensa avioliitosta, sekä kaikkien aikaisempien suhteittensa jäljet ja selviämistavat. Moni on jo valmiiksi pahasti rikkoutunut avioituessaan. Sitä taustaa vasten tuo kolmisäinen lanka on niin tärkeä toteutua. Jumala on luvannut parantaa ja luoda uutta. Sitä todella nykyajan avioliitoissa tarvitaan.

Ensimmäinen ja tavallisin selitysmalli rikotulla ihmisellä on, että minä teen näin koska minä olen tälläinen ja tälläisenä sinun on minut otettava ja hyväksyttävä. Jos se sinuun sattuu sinun on mentävä terapeutille tai muualle apua etsimään. Kun ollaan hyväksytty Jumala kolmanneksi säikeeksi avioliittoon, niin rakkautta ei ole toimia näin. Anteeksipyyntö ja puolison kivun myötäeläminen ovat rakkautta. Jumalan parantavalle armolle ei pidä kääntää selkää.

Sellaisten asioiden todellinen kuunteleminen, minkä puoliso sanoo satuttavan, ei ole niin iso ja mahdoton asia. Tietenkin sitä edistää, jos on tietoinen sekä sovituksesta että täydellisestä Jumalan hyväksymisestä. Silloin on helpompi tuoda valoon todellinen tilansa.

Henkilökohtaiset näkökulmat

Ongelmatilanteissa on aina kaksi ihmisnäkökulmaa, kaksi totuutta. Kummankin olisi voitava kertoa oma ajatuksensa. Olen nähnyt miten vaikeaa se on tilanteessa, jossa oman näkökulman esittäminen tarkoittaa menneisyyden seurauksena puolisolle, ettei häntä kuunneltu siinä mitä hän sanoi. Nämä kaksi ihmisen totuutta ei yleensä riitä. Kun Jumalan totuus tulee, se vapauttaa ja yhdistää.

Tilanne vielä pahenee jos menneisyyden ratkaisu kuuntelemattomuuteen on ollut ylpeästi lopettaa puhuminen. Ongelmia lisää puolison yritys kertoa tarkoituksensa vielä kerran, jotta tulisi ymmärretyksi. Se menee ylivallaksi jo siinä vaiheessa luukut sulkeneelle. Menneisyyden suojautumiskeinoista olisi syytä päästää irti ja siksi pyytää Jumalan apua ja suojaa.

Jumalan veroinen tietäminen

Monen uskovaisten avioliiton riesana on käärmeen petos. Luulemme tietävämme niinkuin Jumalakin. Omasta käsityksestä voi olla ylivoimaista luovuttaa, kun sen uskoo todeksi.

Joskus käy niinkin, että puolison vastaus ei olekaan vastaus kysymykseemme tai ehdotukseemme. Aina ei kykene huomaamaan toista oman tavoitteensa takia. Vastaus saattaa tehdä hyvinkin kipeää, vaikka siihen ei tähdätty. Silloin tarvitaan totuutta Jumalalta.

Suojajärjestelmien riesoja

Rukoilin erään avioliiton ongelmien selviämiseksi. Näin näyssä kuinka virta oli kytketty väärin. Virtapiiriin oli tehty varajärjestelmä, joka kytkeytyi päälle, kun ilmassa oli hajua puolison läheisyydenkaipuusta. Kierto virrassa kääntyi väärinpäin. Silloin lähestymisestä tuli kokonaisuudessaan torjuttava.

Ongelma oli, ettei tämä kytkentä mennyt pois päältä, vaan se ajan kanssa herkistyi. Ylivallan ja torjuttava velvollisuuden tunne laukesi päälle jo lämpimästä eleestäkin jopa katseesta tai siitä arvauksesta mitä puoliso kaipasi. Kyseessä oli siis suojajärjestelmä, ei vastaus puolison rakkauteen. Sitä rakkautta ei edes tämän suojajärjestelmän voimassaollessa kyennyt näkemään. Hyvästä tuli paha.

Näiden suojajärjestelmien tekemiseksi tarpeettomiksi ja niiden löytämiseksi siivoamista varten hän oli jo aiemmin saanut neuvon, kuinka pitää kirjottaa tarinoina ylös ne kauniit yhteiset hetket, joita puolisoiden välillä oli runsaasti. Vanhat menneisyyden muistot olisi pitänyt vaihtaa parempiin. Tosin silloin neuvon välittäessäni en tajunnut, miten tärkeää tietoa noiden kirjoitusten esiinnostamat asiat olisivat olleet puolisolle ja mitä ne olisivat paljastaneet suojarakenteista. Asia ei käytännössä kai edennyt.

Yhteyden tärkeys Jumalan suunnitelmassa

Avioyhteydellä on Jumalan tarkoittama yhdistävä merkitys. Jos tulee ongelmia, niin niitä ei kannata lakaista maton alle. Ongelmilla on aina syynsä. On hyvin tärkeää, että tajutaan oikeat syyt.

Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. (1 Korinttilaisille 7:5 FINPR)

Edellisissä jakeissa tuossa luvussa on huono käännös. Yhdeksi lihaksi tulleet omistavat yhdessä ruumiinsa. Kyse ei siis ole puolison ruumiin omistamisesta, eikä sen perusteella voi tapahtua vallankäyttöä. Vallankäytön pelossa jotkut eivät halua tunnustaa puolisolleen puolta ruumiinsa omistamisesta Kuitenkin selvä ohje vaatii erilläänolosta yhteisen sopimuksen ja oikean rakentavan syyn siihen.

Joillekin on tullut suojakeinoksi kieltäytyä tästä kaksipuolisuudesta. Kerran rukoilin yhden avioparin asioita. Herra halusi, että asiat menevät kestävästi oikeille jengoille. Näin kuinka sormus oli hinkannut sormuksen kohdan nivelen läheltä verille. Se oli ollut väärässä kohtaa sormessa. Asianomaisen ratkaisu näyssä oli ollut leikata sormesta sormuskohta pois.

Jumala olisi halunnut hoitaa sormen, jotta liitto olisi ollut oikeasti mahdollinen. Seurauksena tuosta oli, että yhtä lihaa yhteisellä päätösvallalla ei voinut ehyesti olla. Asiat sujuivat, jos kaikki tapahtui hänen sitä halutessa ja päätösvalta pysyi hänellä. Ainut mahdollisuus olisi ollut antaa Jumalan parantaa kipeä sisin.

Tämä sisäinen parantuminen vaatii tehtyjen suojauspäätösten purkamista, totuutta ja menneiden tilanteiden anteeksiantamista menneisyyden ihmisille. Vasta tuon prosessin jälkeen ei enää eletä menneisyydessä. Uusi on sijaan tullut.

Joskus ihmissuhteista tulee niin ahdistavia, että ratkaisuna on pako. Tämä tuottaa ylisuuren erillisen elämän tarpeen. Monesti käy niin, että elämä ulkopuolella tulee siksi tärkeimmäksi. Puolison kanssa täyttymättä jääneet tarpeet täytetään kodin ulkopuolella. On selvää, että henkilökohtaista tilaa tarvitaan. Kun se johtaa niin etäälle, että paluupolku nurmettuu näkyvistä, niin kyse ei taidakaan olla tilantarpeesta. Näissä tilanteissa tarvitaan sitä kolmatta säiettä, ettei kaikki hajoa.

Miten niin hengellinen kysymys?

Niinkuin alussa sanoin,uskovien avioliittojen ongelmat ovat hengellinen kysymys. Onko sinulle sattunut niin, että puolison kysymykseen vastasit niin, että tilanne vain menisi ohitse. Vastaus ei ollut avoimesti sydämesi tilanne eikä siksi tapahtuneen mukainen, totuus mahdollisesti korvautui harhaanjotamisella.

Tästä seuraava askel on se, että alat ennakoida ja aavistella mitä on puolisosi kysymyksessä takana. Se arvailu avaa kanavat tietämiselle. Tiedätkö, että silloin olet vahvasti käärmeen hallitsemalla maaperällä. Sieltä ei tule kuin harhaanjohtamista ja valhetta.

Sielunvihollinen pyrkii neljänneksi langaksi avioliittoosi. Hän toimii niin, ettei hän paljastuisi. Hän käyttää hyväksi kaikkea sitä, joka on aiemmin sinua haavoittanut. Kuitenkaan hänen juontensa ei pitäisi olla meille tuntemattomat.

Hän käyttää itselleen tilan saamiseksi kaiken sen, jossa olet ohittanut Raamatun opetukset avioliitosta ja kaiken sen, missä olet saanut neuvoa ilmestystietona, etkä ole sitä noudattanut. Hän käyttää hyväkseen kaiken sen, missä ratkaisusi sisältää ylpeyteen nousun.

Sisäinen parantuminen siunaus elämään ja avioliittoon

Olen useammalta kuullut kommenttina sisäiseen parantumiseen, että jos Jumala haluaa minut parantaa, niin parantakoon sitten nyt. Paraneminen on kuitenkin prosessi, jossa sinä joudut purkamaan joukon ratkaisujasi sekä vetämään pois tulehtuneet muistojen tikut. Sitten vapautuaksesi täytyy antaa teot anteeksi. Joskus tarvitaan myös totuutta, ettei yritetä antaa anteeksi tekoa, jota sellaisena ei todellisuudessa tehtykään. Sitten usein tarvitaan myös Herralta tulevaa lohdutusta.

Kun suutut ja ärähdät, kysy Herralta mihin muistoon sattui. Luovuta muisto parannettavaksi. Kun kivun takia teet etääntymisratkaisun, pysähdy ja etsi Herran apua. Sinun toimintatapasi on ollut suojasi ja nyt sen tilalle on valittava Herraan turvautuminen. Älä erehdy uskomaan, kun sielunvihollinen väittää käytöksesi kuuluvan sinun persoonaasi. Se on hänen aikaansaannos elämässäsi, joka piilottaa aidon persoonasi.

Varas raivaa tilaa toimiakseen ja tuhotakseen

Seuraava askel hänen valloitusmatkallaan on turhentaa puolisosi rakkaus sekä myös hengellisen puolen aitous. Kun avaudut hänen kuuntelemiseen, niin tilanneselitykset eivät ole sitä totuutta, joka tulee Jumalalta. Hän korostaa oman järjen käyttöä ja kun Jumalan apu ja lupausten täyttyminen viipyy, hän osoittaa miten epärealistinen puolisosi on, kun hän odottaa Herraa. Häntä on helppo uskoa, kun käytännön kolkko todellisuus näkyy silmiin.

Seuraava hyökkäyskohde on usein Jumalan antama elämäntehtävä. Hän turhentaa sen ja tarjoaa elämän janoon omaa ratkaisuaan. Tässä tilanteessa ihailen Raamattua ja sen henkilöhistorioita. Näen uskon isän Aabrahamin odottamassa lupausten täyttymistä niin kauan, että se oli inhimillisesti mahdotonta ja Mooseksen, suuren kansanjohtajan kaitsemassa neljäkymmentä vuotta appensa lampaita.

Seuraavaksi hän pyrkii tekemään kolmannen säikeen turhaksi, koska ihmiselle on järki annettu käytettäväksi. Hän haluaa ihmisen riippumattomaksi Pyhästä Hengestä. Hän ei kerro, että ihmisen järki ei riitä sielunvihollisen juonia ja valheita paljastamaan.

Sitten tulee ajan kanssa se viimeinen veto. Hän tuo selityksensä ongelmiin ja väittää puolisoiden olevan niin erilaisia, ettei parempaa tulosta voinutkaan tulla. Olen usein havainnut, miten lähellä ja yhteensopivia puolisot oikeastaan olisivat, jos käärme ei olisi päässyt sotkemaan väärine erottavine selityksineen. Tilanne paranisi vielä, jos Jumalan olisi annettu parantaa menneisyyden haavat.

Sinä Jumalan ihminen, pakene Herran lähelle. Anna hänelle lupa tuoda elämänkaareesi totuus ja kokonainen armo. Armahdettuna et enää tarvitse selityksiäsi etkä omia suojarakenteitasi. Anteeksiantaminen sulattaa jään ja hänen armon aurinkonsa tuo lämpöä hallayön jälkeen.