Jumalan vertainen tietäminen on ihmiskunnan vitsaus

Ihmiskunnan alkuaskelissa tapahtumat sisälsivät jo joukon niistä aineksista, jotka ohjaavat meitä tänäänkin. I Mooseksen kirjan kolmanessa luvussa on paljon tutustumisen arvoista.

Ensimmäinen huomio, jonka tein, oli se, että Eevalla oli oleellinen lisäys Jumalan asettamaan kieltoon. Syömisen lisäksi tuli kielto myös koskemiseen. Tälläinen lisäily on hyvin tavallista kirkoissa ja herätysliikkeisä. Jeesus puhui fariseuksille kuormien sälyttämistä ihmisten kannettavaksi.

Oliko lisäys Aadamilta, kun hän kertoi Jumalan ohjeesta Eevalle? Tuntuiko Eeva niin epäluotettavalta, että häntä piti varjella joutumasta liian lähelle lankeemisen mahdollisuutta? Lapsen luottamus Isään olisi voinut ilmetä ilman tuota lisäystä niin, että Eeva olisi saattanut uteliaisuudessaan käydä sivelemässä tuon puun lehtiä. Sen jälkeen hän olisi tunnistanut kiusauksen ottaa hedelmän puusta. Lapsen asemassa hän olisi sitten paennut Jumalan luo ja kertonut tuosta kiusauksesta ja pyytänyt Isän apua kiusauksen voittamiseen.

Yhteys on tärkeää

Valkeudessa vaeltamiseen kuuluu kaikkien asioiden kertominen Isälle ja hänen apuunsa turvautuminen. Raamatun sanan mukan varjelijamme on Jumalan armo, ei meidän lihalliset/sielulliset keinomme, omat järkeilymme ja voimakas tahtomme.

Lisäyksen jälkeen siemen omiin kykyihin luottamisessa oli jo itämässä. Miksi Eeva antautui keskustelemaan käärmeen kanssa Jumalan antaman kiellon mielekkyydestä? Miksi hän ei todennut, että minun asiani on kuunnella Jumalaa ja sanonut käärmeelle, että mene tuossa asiassa Jumalan puheille?

Ensimmäinen ihmispari nautti Jumalan realiaikaisesta yhteydestä ja kaikkien tarpeiden täyttämisestä. Mikä oli oman varjelun merkitys siinä, että käärme sai ihmisen katsomaan tilannettaan haluamastaan näkökulmasta? Tuhanten juonten mestari löysi näkökulman, jossa näytti siltä, että tarpeiden täyttämisessä oli aukko, joka täyttyisi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmällä. Ihmiseltä puuttui kyky Jumalan kaltaiseen tietämiseen. Tuo kyky alkoi näyttää Eevalle tärkeältä. Se piti hankkia.

Valheen isän keksimä tarve yhteyden korvaamiseksi

Syntiinlankeemuksesta asti ihmiset ovat yhä kasvavasti luulleet voivansa tietää niinkuin Jumalakin. Tämä tietäminen on nykyisessä lopun ajassa voimakkaimmillaan ja johtaa yhä kasvavan valheen valtaan. Se ilmenee erilaisten rekistereiden vaikutuksena mm. luottosuhteissa. Ihmissuhteissa tietäminen on yhä tuhoisampaa. Räikeää se on naturalistisessa maailmankuvassa ja sen mukaan tehtävässä tieteessä.

Käärme ei tietenkään kertonut, että kaikki tarpeellinen tieto on saatavissa Jumalan yhteydessä häneltä. Hän ei myöskään kertonut, mitä tapahtuu kun Jumalan ohjeet rikotaan. Tapahtui Jumalan sanan mukan hengen kuoleminen, sen hengen, joka ihmisessä oli realiaikaisessa yhteydessä Jumalaan. Hän ei kertonut, kuinka synti oli jo erottanut hänetkin Jumalasta.

Vain yksi tie takaisin

Kun ihminen tulee takaisin Jumalan yhteyteen, hän saa syntinsä anteksi, koska synti on erottanut meidät Jumalasta. Silloin henki herää ja voi pitää yhteyttä Jumalaan. Tästä syystä tapahtumaa nimitetäänkin uudestisyntymiseksi. Sen jälkeen onkin vuoro vanhojen tapojen ja uskonnollisten käsitysten poispanemiseen, jotta seuraava voi toteutua.

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, (1 Pietarin 2:1, 2 FINPR)

Tässä on erinomainen kielikuva. Uudestisyntymisen jälkeen vastasyntynyt uskova tarvitsee ruokaa, jota ihmisten järkeily ja uskonnollisuus ei vääristä. Syödessään lapsi on lähellä äitiä. Tiedetään, että lapsi tarvitsee tuota läheisyyttä aivan yhtä paljon kuin maitoakin. Tähän läheisyyteen ja siinä pysymiseen tulee rohkaista jokaista uudestisyntynytä. Tässä läheisyydessä voi oppia tunnistamaan ne asiat, joista Pyhä Henki sisimmäsämme tulee murheelliseksi, jotta tiedämmenmitä vanhaa elämästämme on syytä panna pois tai mitä jätimme tekemättä.

Tuossa listassa kiinnittyi huomioni panetteluun pois pantavana asiana. Se liittyy syntiinlankeemuksessa tulleeseen luuloon tietämisestä. Ihmiskunnan kärsimyksistä on iso osa tullut siitä, että me lähimmissä ihmissuhteissamme luulemme tietävämme toisistamme, niinkuin Jumalakin. Luulemme toisistamme asioita, jolla haavoitamme läheisiämme. Se on tuskaa tuottavaa tietämisen henkivallan työtä. Viime päivinä on toistuvasti tullut esille, miten paljon ihmiset saavat rakkaudetonta kohtelua valhetiedon takia.

Valhetietieto erottavana tekijänä

Uskovia erottavat aidat perustuvat pitkälle valhetiedon rakennelmiin. Olen nähnyt kuinka todellisuudessa kokemukset Jumalan yhteydessä vaellettaessa ovat samankaltaisia. Ihmisjärkeilyllä rakennetut teoriat kyllä poikkeavat toisistaan.

Valhetieto on rikkonut paljon ihmissuhteita. Sen kautta tulee paljon rakkaudettomuutta ja armottomuutta seurakuntiinkin. Tietäminen saastuttaa monia seurakuntia ikävä kyllä. Pahinta on, jos paimenten tiedot laumasta ovat peräisin tietämiseltä, eikä Pyhältä Hengeltä.

Janoan nähdä seuraavan Raamatun sanan toteutumisen uskovien keskellä. ”Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.” (2 Korinttilaisille 5:16 FINPR)

Lisää tietämisen riesasta

Tietäminen henkilökohtaisessa elämässä on yksi uskon esteistä. Moni tietää tulevaisuutensa menneisyyden ja olosuhteiden perusteella. Tämä tieto on koukku, johon sielunvihollinen tarttuu ja masentaa meidät. Kun ahdistuksessa elänyt saa tilanteeseensa Jumalan lähettämän avun, tulee sielunvihollinen ja näyttää olosuhteita, jotka ovat ennallaan. ”Selvisithän tälläkertaa, mutta kohta taas on mahdoton tilanne.” Tämä puhe menee masentajalta liian usein läpi.

Sielunvihollisen tieto on kuitenkin väärä ja raamatunvastainen. Jumala on hyvä ja hän huolehtii lapsistaan.On aika kiittää kaikesta jo saadusta avusta Herraa. Se oli siinä hetkessä riittävä. Seuraavaksi on aika hylätä negatiivinen valhetieto tulevaisuudesta ja vaihtaa se Raamatun sanaan, johon usko tarttuu.

Demoninen side

On myös niitä, joiden elämässä tietämiseen on demoninen side. On ihmisiä, jotka ovat lapsena kasvaneet ja kasvatettu tietämiseen ja on niitä, jotka ovat sekaantuneet erilaisiin okkulttisiin tietämisen muotoihin. Usein näillä henkilöillä on niin suuret vaikeudet, että he kantavat leimaa: ” Mahdoton tapaus”. Heidän sielurakenteissa tietäminen on osa perusturvallisuutta.

Kun he uskoontulon jälkeen taistelevat vapaudestaan, on tietämiseen suhtauduttava kuten alkoholisti alkoholiin, ei tippaakaan. Kaikesta juoruilusta ja arvailusta on pysyttävä erossa, koska se avaa pimeyden kanavan. Rinnallakulkijat tarvitsevat syvää riippuvuutta Pyhästä Hengestä.

Uutta vanhan tilalle

Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. (Kolossalaisille 3:8-15 FINPR)

Sitä mukaa kun seurakunta vapautuu syntiinlankeemuksen hengestä ja aletaan oman tietämisen sijaan luottaa Pyhään Henkeen, ollaan tiellä kohti sitä tilaa, jota nimitetään herätykseksi. Silloin Kristuksen elämä meissä alkaa tuottaa hedelmää. Silloin rakkaus ja armollisuus on vallasa ja Jumalan kirkkaus vallitsee.

Onko evankeliointi tuputtamista vai jakamista omasta.

Evankelioimisessa on useampia lähtökohtia. Yksi on kristityn velvollisuudesta lähtevä halu toimia oikein. Sitä kansojen evankelioimistehtävää suoritetaan usein lähipiirissä ja satunnaisissa tilanteissa. Se johtaa tavallisesti yksisuuntaiseen toimintaan, jonka kohde kokee sen tyrkyttämiseksi.

Toinen nykyisistä toimintatavoista on kokousevankeliointi. Sen toteutumisesta usein puuttuu se oleellinen, evankeliumia aiemmin kuulemattomat kuulijat. Se on oleellista resurssien tuhlausta ja toiminnan näennäistä ylläpitoa.

Ihmeiden ja merkkien kautta julistettu sana saattaa vetää myös ulkopuolisia kuulijoita. Varsinkin se saattaa aktivoida uskovia kutsumaan kuulijoita tilaisuuksiin. Syntyy toive, että jotakin Jumalan työn näkeminen herättäisi lähimmissä ihmisissä.

Vanha tapa usein toimi

Vanha evankelistojen toimintatapa oli hyvin mielenkiintoinen. Se usein syntyi käytännön pakosta. Ei ollut omia autoja, joten liikkuminen tapahtui julkisilla kulkuneuvoilla. Niissä ja niitä odotettaessa oli paljon tilanteita joissa syntyi keskusteluja ihmisten kanssa. Nämä keskustelut saattoivat auttaa löytämään ihmisten arkeen liittyviä aineksia kokouksen puheeseen. Sanoma sai elävyyttä.

Kun evankelistat kulkivat talo talolta, niin syntyi jotakin mielenkiintoista. He tietenkin maksoivat työllään ruokansa, kyytinsä ja majoituksensa. Ahkera myötäelävä apu saattoi olla se apu, joka saarnasi kokouksessa sanottua väkevämmin. Vähintään se herätti uteliaisuuden evankelistojen elämäntapaa ja sisäisen vapauden ilmenemistä kohtaan. Kun elämä ja sanoma piti yhtä, se tuli myös kuulluksi.

Niiltä ajoilta puhutaan herätyksistä siellä ja täällä. Ihmiset saivat arkeensa apua ja virkistystä, siksi sydämet avautuivat myös evankeliumille. Olen miettinyt tämän toiminnan yhteyttä siihen mitä Jeesus teki. Hän näki ihmisten tarpeet ja vastasi niihin. Hänellä oli yhteys niihin, joita hän palveli. Miten tämä yhteys voi toteutua tänään?

Omasta jakaminen

Olen nimittänyt tätä vanhaa evankelioimistapaa omasta jakamiseksi. Ensimmäinen asia on antaa omaa aikaansa. Toinen on antaa kuuntelua ja myötäelämistä. Sen yhteydessä avoimesti kerrottu oma elämänkokemus vastaavissa tilanteissa voi kiinnostaa. Jumalaa lähellä sydämen lämmöllä eletty elämä arkitasolla saa kuuntelijoita.

Tästä alueesta olen saanut havainto-opetusta monilla sairaala- ja hoivakotijaksoilla. Kun olen kuunnellut avoimesti toisen ongelman ja voin siinä asiassa jakaa omaa kokemustani, voin myös olla kanssamatkaajalle hyödyksi.

Tässä yhteydessä kohdallani tulee usein esille kokemukseni Jumalan yhteydessä elämisestä. Vähän kerrallaan olen tajunnut kuinka kiinnostavaa se on tänä päivänä. Useissa keskusteluhetkissäni olen ilokseni havainnut useampia salakuuntelijoita. Minua koskettaa, kun tälläisen kuuntelijan silmät kostuu.

Kun olen se mikä olen, kokosydäminen Jumalan lapsi peittelemättömästi, se on monelle uutta. Yksi ystävä määritteli keskusteluhetkiemme vaikutuksen itseensä mielenkiintoisesti: ”Olen tässä jutellessani kanssasi aivankuin oppinut uuden kielen.” Evankelioimmeko, vai puhummeko Isältämme oppimaamme uutta kieltä. Ilon ja luottamuksen sekä toivon kieltä.

Puhumme herätyksestä ja odotamme sitä. Odotuksen rinnalle on aika tulla sisäisen maailman vapautumisen ja parantumisen etsiminen, jotta löydämme sen oman uuden kielemme. Maailman rakkauden ja sen tuomien elämäntavoitteiden sijaan tarvitsemme aitoa elämää Kristuksessa ja hänen johdatuksessaan.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2 Korinttilaisille 3:18 FINPR)

Arjen yhteys ja keskinäinen rakkaus

Yksi korvausteologian syntymisen kanssa rinnakkainen ilmiö oli kotikokoontumisten kieltäminen ja kaiken toiminnan siirtäminen kirkkoihin. Sen mahtikäskyn seurauksena syntyi ”penkkikristillisyys”. Uskovien tärkeältä arjen yhdessäololta poistui foorumi.

Aikamme yksilökeskeisyys on lisännyt vielä tätä kehitystä. Uudet helpot tavat saada itse valikoida haluamaansa hengellistä tarjontaa televisiosta, radiosta ja netistä on samalla vähentänyt hengellisissä tilaisuuksissa kävijöiden määrää. Samalla tilaisuudet uskovien kohtaamiseen ovat radikaalisti vähentyneet.

Vapaiden seurakuntien viikkokalenteri meni vielä -80 luvun taitteeseen asti suurinpiirtein näin:
Maanantaina kokoontui lähetysompelupiirit, tiistaina oli rukouskokous, keskiviikkona harjoitteli kuoro, torstaina oli raamattutunti, perjantaina harjoitteli soittokunnat ja sekakuoro, lauantaina kokoontui nuoret. Sunnuntaipäivän aamu oli seurakunnalle ja pyhäkouluille sekä ilta herätyskokoukselle. Nykyistä yksinäisyyttä ei tarvinnut potea ja usein vielä tilaisuuksia täydensi kyläily.

Näin oli alussa

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, (Teot 2:46 FINPR)

Nuoruuden seurakunnassa oli Akseli, jonka uskollisuuden kaikki yleensä huomasi. Hän kävi tapaamassa vanhuksia ja sairaita. Hän hälytteli myös muita mukaan vähintään rukoilijoiksi. Polkeminen sateessa ja tuiskussa pyörällä saattoi olla haasteellista kun toinen jalka ei taipunut polvesta. Missä on tänään nämä Akselit.

Toimiiko tämä tänään?

Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa. (Teot 6:1 FINPR)

Alkuseurakunta järjesti tämän asian toimivaksi, miten se on meillä? Diakonien johtamana on kuulemma jossakin organisoitua avunantoa. Nöyrtyykö ihmiset tänään avuntarvitsijoiksi ja onko mahdollista, että penkkikristityistä voisi tällekin sektorille löytyä Herraa lähellä eläviä opetuslapsia.

Yhteys on tärkeää

Hebrealaisesa kulttuurissa ateriayhteys oli hyvin mekittävä osoitus ystävyydestä. Seurakunnalla oli hyvin tiivis jokapäiväinen yhteys. Tämän yhteyden toteutuminen monituhatjäsenisessä seurakunnassa oli väkevää puhetta rakkaudesta, joka vallitsi käytännön elämänä, ei vain sanoina. Kun seurakunta kasvoi nopeasti, niin tuli ongelmiakin. Ne kuitenkin hoidettiin välittömästi.

Olen iloinnut Seinäjoen Sateet lähetä iltojen jälkikahveista. Niissä koettu yhteys on ollut monelle illan pääanti. Tämä jokapäiväinen yhteys on yksi niistä alueista, joissa olemme etääntyneet kauas raamatullisesta mallista. Silloin myös seuraavan näkyni tapahtumat olisivat voineet onnistua.

Näky

Aloin nähdä näkyä iäkkäästä sisaresta, joka asui yksin omakotitalossaan. Hänen liikkumiskykynsä ja voimansa oli jo rajoitettua. Oli erikoisen hyvä omenavuosi. Hän katseli ikkunasta pihalle ja huokaili. ”Nuokin jää mätänemään puihin, kun ei ole ketään, joka tarvitsisi ja tulisi poimimaan. Itse en enää jaksa.”

Näky vaihtui. Näin pienten lasten äidin puuhaavan keittiössä. Perhe eli suuressa niukkuudessa. Tämä sisareni myös huokaili. ”Olisi edes omenoita niin tekisin hilloa lapsille talveksi.” Molemmat odottivat apua.

Kysyin Herralta osoitteita, mutta en saanut. ”Kerro tämä vastuunkantajille, että he osaavat toimia.”

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;

ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;

jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. (Roomalaisille 12:4-8 FINPR)

Aika muuttuu ja myös tarpeet. Näemmekö oikein?

Ei välttämättä mene kauan, kun tästä keskinäisestä avunannosta tulee selviämisen ehto. On tärkeää, että seurakunnan päätä kuunnellaan aivan uudella tavalla. On hyvin ajankohtaista, että samoin kuin Jerusalemissa, meidänkin pitäisi antaa taloutemme Pyhän Hengen johtoon.

Väestön ikääntymisen tuottamat ongelmat kasvavat nopeasti. Yksinäisyys on yksi suurimmista uskovien ongelmista. Tällä alueella pitää syntyä uusi herääminen. Ensin täytyy tulla tärkeäksi läheinen suhde Herraan. Sen syntymistä seuraa rakkauden vuodattaminen sydämiin. Rakkaus sitten on tunnetusti kekseliäs.

Nuorten eksyminen elämälle hyödyllisistä arvoista on tosiasia. He tarvitsevat yhteyksiä senioreihin kuullakseen, mitä elämä on opettanut. Näiden kahden tarpeen yhdistäminen vatii uutta näkökykyä ja raamatullista toimellista johtajuutta. Kun ymmärretään johtajuus palvelemiseksi Jeesuksen opetuksen mukaisesti, niin paljon on voitettu.

Sanan tekijä vai hyvän teorian oppinut

Juutalaisten rabbiinikoulujen erikoisuus oli se, että opetuksessa oli kaksi toisensa täydentävää puolta. Siksi oppilaat elivät yhdessä opettajansa kanssa. Opettajat näyttivät käytännön elämässä miten he elivät opetuksensa todeksi.

Jeesus toimi samalla tavalla opetuslastensa kanssa. He elivät ja vaelsivat yhdessä. Hän ei opettanut arjesta irti olevia periaatteita ja teoriaa, vaan hän toimi kaiken aikaa sanojensa mukaan. Jeesuksen päämäärä oli:

”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. (Johanneksen 17:3, 4 FINPR)

Jeesus opetti ja toimi kuuliaisena Isälle. Hän oli siinä mielessä isoveljemme, esikuvamme. Hän eli tavallisen ihmisen arkea ja kohtasi ihmiset pääasiassa siellä arjessa. Oli toki niitäkin tilanteita, joissa hänellä oli laajempi kuulijajoukko.

Jeesus ei ollut autonominen

”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo”. (Johanneksen 5:19-21 FINPR)

Jeesuksen sanat opetuksessa ja hänen tekonsa vaelluksessa olivat sopusoinnussa. Hän osoitti meille, miten voidaan olla ja elää kuuliaisena taivaallisen Isän tahdolle. Hän viipyi paljon Isän kanssa hiljaisuudessa.

Tarkka sanojen ja tekojen maali

Siihen ei kuulunut suosion hankkiminen opetuslapsilta, sen enempää kuin uskonnollisilta ihmisiltä. Hän ei sopeuttanut julistustaan ympäristönsä vaatimusten mukaan. Hänen puheissaan oli aina kuulijoille tärkeä maali heidän elämänsä avuksi. Ihmeet olivat vain osa sanomaa. Niiden kautta Jumalan rakkaus tuli todeksi.

Juutalaisten opetustapaan kuului alamaisuus niille auktoriteeteille, joita arvostettiin. Jeesus ei toiminut näin. Vuorisaarnan kuuntelijat tunsivat rabbi Hillelin hyvältä kuulostavan opetuksen:” Älä tuomitse veljeäsi, ennenkuin elät itse samoissa olosuhteissa ja samassa tilanteessa.”

Jeesus ei pitäytynyt tähän vaan sanoi: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. (Matteuksen 7:1-5 FINPR)

Ei ihme, että hänestä sanottiin: ”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matteuksen 7:28, 29 FINPR)

Paavali

Sama opetustapa oli myös Paavalilla, kuin mikä oli Jeesuksellakin. Hän elätti itsensä ja seurueensa teltantekijänä arkityössä. Hän vetoaa opettaessaan vaellukseensa Kristuksessa:

”Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. ”(1 Korinttilaisille 4:16, 17 FINPR)

Ja filippiläisille vedotessaan hänellä on mukana jo muutkin Jeesuksen seuraajat: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.”(Filippiläisille 3:17 FINPR)

Pietari

Sama toistuu Pietarin sanoissa: ”Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.

Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee”, (1 Pietarin 2:20-23 FINPR)

Ja oikea johtajuuden ilmenemistapa: ”ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, (1 Pietarin 5:3 FINPR)

Tästä opetusperiaatteista luopuminen ja kreikkalaisen filosofoinnin vaikutuksen tulo johti seurakunnan uskonnollistumiskehitykseen. Pääpaino meni teoriaam elämän opetuksen sijaan.Siitä enemmän toisessa kategoriassa.

Jaakob

Jaakobin kirjassa asia ilmaistaan hyvin kuvaavasti:

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.”(Jaakobin 1:22-25 FINPR) Kun näitä luet, et löydä hajuakaan kokouskristillisyydestä tai nykyisestä penkkikristillisyydestä.

Kirkollisen perinteemme vaikutuksesta on vaelluksen sijaan tullut kiistely oikeista käsityksistä ja periaatteista. Tästä on seurannut uskoon perustuvien kirkkokuntien ja herätysliikkeiden jakautuminen ja pirstoutuminen. Filippiläiskirjeessä oleva ohje on jäänyt huomiotta.

”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä! ”(Filippiläisille 3:15, 16 FINPR)

Tie jolla valkenee

Luottamus ei tuossa kohdistunut kykyyn oikein ymmärtää Raamattua, vaan siihen, että yhdessä vaellettaessa Jumala ilmoittaa, miten asia on. Tarvitaan elämää Jumalan yhteydessä oppiaksemme syvemmin tuntemaan häntä ja hänen valtakuntansa periaatteita.

Ratkaisu ei siis tule oikeasta teoriasta, vaan Jumalan Hengen vaikutuksesta elämässä, sillä Jumala itse valvoo toteuttaakseen sanansa. Kun palaamme tässä toimivan uskon juurille, voimme tarkemmin ymmärtää monia uskon kysymyksiä. Silloin tarvitsemme opettajaksemme Pyhää Henkeä. Hän kirkastaa Kristusta. Se on tärkeää, sillä sana lupaa, että häntä katsomalla me muutumme.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2 Korinttilaisille 3:17, 18 FINPR)

Pyritkö eroon autonomiasta ja riippuvuuteen Pyhästä Hengestä.

Olen miettinyt viime päivinä syitä tyhjiin vapaiden suuntien kirkonpenkkeihin. Avainasiaksi olen havainnut toiminnalle annetut tavoitteet. Mitä pitäisi jumalanpalvelusten tulokseksi tulla? Onko se kuulijoiden viihtyminen? Voiko karismaattisuus ja ihmeet tuoda lisää viihtyvyyttä? Voiko huumori saarnoissa viihdyttää? Nyt on tullut aika pohtia, mikä on se maali, johon tähtäämme?

Yhteenkokoontumisemme tulisi olla sekä toistemme kohtaamista että Jeesuksen läsnäolon kokemista Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kun Pyhä Henki täyttää kuulijat ja voitelee laulajat sekä julistajat ja johtaa tilaisuuden niin tilaisuudella on merkitystä kaikille läsnäolijoille. Ihmisjohtajuus ei vedä enää kuulijoita. Näin asia on lyhyesti sanottuna.

Päämäärät

Onko toiminnan päämääränä pitää itsensä yllä ja saada pastorit ylläpidettyä ja muut velvoitteet hoidettua? Silloin riittää ”saattohoito”, niinkuin useamman seurakunnan vastuunkantajat ovat seurakuntansa tilanteen minulle kuvanneet.

Joskus panee miettimään motiiveja ja syitä, jotka synnyttävät uusia seurakuntia. Joidenkin pastorien toimissa näkyy oman urakehityksen edistäminen ja se tila ei siedä kilpailua. On monia päämääriä, joita ei pueta sanoiksi edes itselle. Tila toimia Pyhän Hengen johtamana samassa seurakunnassa, on monesti silloin menetetty.

Päämäärien suhteen on aika pyytää niiden tarkistusta seurakunnan Herralta. Tarvitsemme totuutta salatuimpaan saakka. Jos päämäärämme on toinen kuin hänellä, niin on lähes turha odottaa hänen erityistä siunaustaan. Jumalan armollisuus tuottaa kuitenkin sellaisen ihmeen, että Jumalan puhuttelua ja vastauksia etsineen kohdalla Pyhä Henki toimii henkilökohtaisella tasolla ja ohittaa ihmispuuhailut.

Yhteenkokokoontumisten tavoitteena tulee olla rakentuminen yhteisestä uskosta ja Jumalan kohtaaminen sekä vastausten saaminen omiin tarpeisiin. Olen muutaman kerran saanut olla puhujavastuussa tilaisuudessa, jossa miltei kaikki läsnäolijat olivat mukana rukoustukena ja tilaamassa sanomaa Herralta. Silloin ei olla esiintymässä tai kuuntelemassa esiintyjiä vaan odottamassa Herralta.

Autonomisuuden vitsaus

Ihmisparin autonomisuus alkoi jo paratiisissa. Tämä autonomisuus on miltei jokaisen herätyksen hiipumisen taustalla. Ensin Pyhä Henki johtaa ja voitelee toimijat. Sen seurauksena tapahtuu paljon hyvää ja Jumala ilmestyy. Sitten yleensä jatketaan hyväksi koetulla toimintamallilla ja rutinoidutaan sekä tullaan autonomisiksi.

Sitten johtajuus siirtyy vähitellen kokonaan ihmisille ja tilanteet sekä järjestelyt määräävät ja rajoittavat toiminnan muotoja ja aikatauluja. Puhujiksi ja laulajiksi valitaan ihmiset erilaisin inhimillisin perustein tuohon syntyneeseen muottiin sopivaksi. Varsinkin ihmeisiin keskityttäessä muissa tarpeissa olevat jäävät vaille tarvitsemaansa.

Armolahjojen toimiminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Jeesus sanoi; ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä. Sekä armolahjat, että seurakuntavirat ovat välttämättömät, ettemme tulisi yksipuolisiksi. Raamatullinen vanhemmisto on eri asia, kuin käytännössä usein toimiva seurakunnan johtokunta.

Miten tähän tultiin

Muistan ajan, jolloin kokeneet veljet alkoivat ohjailla seurakunnille sopivia työntekijöitä. Se avasi portit järjestelmälle jossa ihmissuosio tuli tärkeäksi. Asiat alkoivat vinoutua. Pyhän hengen johtajuus väistyi. Ei ollut apostoleja, jotka olisivat kouluttaneet vastuussa olevat kysymään Herralta.

Autonomisuuden perinne on kristillisyydessämme niin lujassa, että siitä irtoaminen ei käy helposti. Kuitenkin siitä on taisteltava vapaaksi, jotta Jeesus voi olla seurakunnan pää myös käytännön arkitasolla, ei vain sanoissa. On seurakuntia, joissa kokouksesta päävastuun kantaja on henkilö, joka ei itse puhu, vaan johtaa tilaisuutta Herralta kysyen.

Jumalan hätäapujoukot

Sain kouluvuosinani olla seurakunnassa, jossa oli joitakin hyviä tapoja, joista sain oppia tulevaisuutta varten. Kun seurakunnan sisälle tuli solmuja ja ryppyjä, mietittiin vierailijaa, joka pitäisi kutsua paikalle. Se miettiminen kuului rukouksina rukouskokouksissa.

Joku profetaalinen julistaja tuli ja saarnat sisälsi vastauksia sen hetkiseen tarpeeseen. Oma osaaminen ei riittänyt, vaan tarvittiin sana Herralta. Tätä kirjoittaessani tarkastelen omaa vuosien palvelutyötäni, jossa huomaan olleeni pelkästään noissa hätäapujoukoissa. No joskus myös opettamassa opetuksen puutteen täyttääkseni.

Olen kysellyt Herralta miten nyt tässä tilanteessa nämä hätäapujoukot saataisiin toimimaan. Ensin pitäisi nähdä seurakunnan todellinen tilanne ja tarve. Sitten pitää lähettää avunpyyntöjä oikeaan suuntaan seurakunnan päälle. Profetaalisia julistajia löytyy kyllä runsaastikin eläköityneistä, joten rahakaan ei nouse esteeksi. Nykytekniikalla on myös saatavissa etätukea vastuunkantajajoukolle.

Pois vanhoista raiteista

Nyt ei enää voi jatkaa samoissa raiteissa. Tarvitsemme Jumalan uuttaluovaa voimaa. Tarvitsemme Pyhän Hengen ohjaamaa uutta käytäntöä. Siinä avainasia on läsnäolevien tarpeiden täyttyminen.

Olin kokouksessa ihmeitä korostavassa seurakunnassa. Tilaisuus oli minulle ravistelua. Tyhjien penkkien saarna oli kova. Sain henkeeni sanoman noille tyhjille penkeille. Ilokseni se puhuttiin kohta saarnapöntöstä.

Kuulijakunta oli pääosin niitä, joiden tarpeet ja nälkä oli niin suuri, että olivat tulleet vielä mukaan. Henkilökohtaiset tarpeet eivät olleet ihmeillä ratkaistavissa. Ylistyslaulutkin menivät miltei kokonaan ylistyksen johtajan yksinlauluksi. Minulle tilanne oli hyvin puhutteleva.

Löytyykö hyviä kysymyksiä?

Kun kysyy oikeita kysymyksiä, niin löytyy myös hyödyllisiä vastauksia. Kuka tietää, mitä paikalle tuleva kuulijakunta tarvitsee? Keneltä tulee näihin tarpeisiin vastaus? Kenen tehtävänä on kysyä Herralta mitä ja ketä hän aikoo käyttää näiden vastausten tuomiseen?

Vaikka löydämme Raamatusta hyviä vihjeittä, kuinka Jumalan läsnäolo tapahtuu, niin miksi niin ei tapahdu käytännössä? Nämä raamatunkohdat ovat lyöneet läpi monessa seurakunnassa ja niitä toteutetaan ihmisymmärryksellä.

Voidaanko Jumala herättää toimimaan ja olemaan läsnä laulamalla huulilla ylistyslauluja? Eikö Jumalan rakastama ylistys lähde siitä sydämestä, joka riemuitsee siitä, millainen Jumala on? Nyt on syytä tarkistaa tässäkin ne raiteet, joilla mennään kohti metsässä olevaa vanhaa päätepuskuria.

Ylistämättömän ylistyslaulun puudutus

Tunnen monia vanhoja uskovia, jotka eivät jaksa kuunnella monotonista huulilta laulettavaa ylistyslaulua. On monia, jotka eivät enää tule sellaisiin kokouksiin. joissa on keinovalikoimassa tälläinen laulaminen. Miksi tätä tehdään?

Koska tiedetään, että Jumala asuu kansansa kiitoksessa, pyritään siis ylistämällä ihmistekona rakentamaan ilmapiiri, jossa hän ilmestyy. Moni tulee tilaisuuksiin tuomaan ongelmansa ja tappionsa Herralle Kun hän sitten sanoo, että häntä ei nyt kiitätä, niin muistutetaan tästä sanasta.

Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. (1 Tessalonikalaisille 5:18 FINPR)

Entä sitten ne, joilla on syyllisyyttä teoistaan sekä ongelmistaan ja armo siksi hukassa? Syy kiittämiseen on silloin myös hukassa. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.(1 Aikakirja 16:34 FINPR)

Mitä lauletaan?

Ensimmäinen asia on ymmärtää, että laulut on valittava Pyhän Hengen johtamana juuri tilanteeseen sopivasti. Ahdistuneen sisimmän avaava laulu alussa olisi monen tarve. Kuka tietää mitä kuulijakunta ja laulajat sekä puhujat tarvitsevat vapautuakseen Pyhän Hengen kuuntelemiseen? Eikö Häneltä ole syytä kysyä ihmistekoisen ohjelman sijaan?

Jos laulu ei kosketa laulajan sisintä, ei se kosketa kuulijoitakaan. Jos julistus ei ole koskettanut puhujaa jo valmistautumisessa, ei se kosketa kuulijoitakaan. On ilo kuunnella puhujaa jonka sydän palaa sanomasta ja laulajaa, jonka sydän ja koko persoonallisuus laulaa. Miten tämä tulee mahdolliseksi? Onko rukoustuki täysillä? Onko valmistauduttaessa myös armolahjat käytössä?

Odotamme herätystä ja Jumalan voiman ilmestymistä. Kun odotamme tätä, meidän on löydettävä sana lauluna, profetiana tai julistuksena Herralta, joka vastaa avuntarvitsijoiden Herralle jättämää tilausta. Kun tulee päivä, jolloin Jumalalta voidaan tilata vastauksia, niin kokouksista tulee mielenkiintoisia ja penkit täyttyvät.

Samalla saamme kokea, että odotus synnyttää halun olla mukana kokouksessa muutenkin kuin penkinkuluttajana. Silloin voidaan todeta että he olivat yksimielisesti rukouksessa. Rakennutaan yhteisestä uskosta. Silloin jälkikahvien keskustelutkin ovat osa yhteenkokoontumisen antia.

Mitä tarvitaan ja tapahtuu näiden viikkojen jälkeen?

Olen ollut murheellinen luettuani monien kristittyjen poliittisia kannanottoja. Niissä heijastuu henkilöiden sisäinen olotila. On sekä pelkoja, että kaunaisuutta antamassa pontta mielipiteille.

Jos haluamme toimia maan parhaaksi politiikassa, meidän paikkamme on olla osa Jumalan suunnitelmaa. Demokratiassa kannanottojemme pohjalla on oltava totuus rakkaudessa, ei osatotuus lyömäaseena.

Tarvitsemme oikeaa tietoa

Mitä voimme tehdä löytääksemme todellista oikeaa tietoa mielipiteittemme pohjaksi? Voimmeko silloin rakentaa jotakin vanhojen käsitystemme varaan? Jos et ole pelastunut politiikasta, vanhat käsitykset eivät ole pohja totuudelle

Monet yleisistä lopunajan käsityksistä on rakennettu korvausteologiasta nousevien ajatusten varaan. Niiden raamien sisältä ei löydy totuutta. Tulee aika, jolloin maamme tarvitsee johdon, joka kysyy Herralta.

Petovaltion pelko

Yksi roomakeskeisistä ajatuksista on, että lopun petovaltio syntyy EU:n pohjalle. Jerusalemista katsoen tunnistamme samoilla maantieteellisillä sijoilla Israelin ympärillä sijainneiden petovaltioiden sarjan. Ne eivät ole osa EU:ta.

Petovaltiota pelätessä jää huomiotta se, että EU on tuhoutumassa omaan moraalivajeeseensa jo lähiaikoina. Monet energiapolitiikan seurauksena tulevat talousratkaisut ovat kestämättömällä pohjalla. Keskuspankin kikkaileva rahapolitiikka on piilottanut hetkeksi sen todellisuuden, että realitalous on vain murto-osa tämän päivän kasinotaloudesta. Lähiaikoina tuo seuraava toteutuu.

Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä. Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; hän ei vastusta teitä. (Jaakobin 5:1-6 FINPR)

Turvallisuutemme

EU:lle johtomme on sälyttänyt turvallisuustarpeittemme täytön. EU:n mielistely ja vilpillisyyden salliminen on yksi syy siihen, ettei suunnankorjausta ole aikaansaatavissa. Uskomus, että EU olisi turvaajamme on pettävällä pohjalla.

Moni poliitikoistamme näkee tämän seuraavan raamatunkohdan mukaisen tilanteen kehittyvän jo Ukrainassa. Puheet kertovat, että aikomus on yrittää suuria. Vain Jumala kykenee olemaan turvamme.

”Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt”. (Joelin 2:20 FINPR)

Loukkaantuneen kosto vai maan todellinen etu

Monet haluaisivat vaihtaa hallitusta. Minkä sillä ajatellaan muuttuvan paremmaksi? Hallitus ei ole parlamentarismissa kansan äänestystulos, vaan siihen osallistuvien puolueiden keskinäinen sopimus ja se pysyy voimassa, kun kansanedustajien enemmistö sitä kannattaa.

Ketä sellaisia nyt löytyy oppositiosta, joiden näkökyky ja Jumalan avun etsiminen riittää maamme tulevissa tarpeissa? Kansamme enemmistö ei tue vihervasemmiston valtapyrkimyksiä. Siksi nyt ei ole myöskään otollinen aika uusille vaaleille.

Jos kristityt häärää politiikassa omiansa, miten maamme tuleviin tapahtumiin varaudutaan oikein? Millä hankitaan luottamus ja kunnioitus? Rukouksella voimme osaltaan vaikuttaa, jotta vastuupaikoille kouluttuu ja nousee oikeat ihmiset.

Poliittisen tiedon lähteistä

Mistä tulee poliittinen tieto? Ensimmäinen lähde on propaganda, jolla ei ole muuta tavoitetta, kuin kilpailijoiden alentaminen. Sen alkulähde yrittää muokata tietoa niin taitavasti, että yleisesti ei havaittaisi siihen kudottua valhetta. Some ja vihervasemmiston käsissä oleva media on näiden tehokas levityskoneisto.

Toinen lähde on käärmeen opin mukainen Jumalan kaltainen tietäminen. Se on viimeaikoina ollut voimissaan. Valhe on ollut helppoa markkinoida. Niiden kohdalle puhe taloudellisen itsekkään hyödyn etsimisestä, jotka rahallisesti menettävät paljon ja riskeeraavat tulevaisuutensa, on harvinaisen räikeää, mutta näyttää monelle menevän läpi.

Demokratian kannalta olisi ollut tärkeää pohtia, miksi kaksikymmentä tässä tilanteessa riskeeraa kaiken ja pitää jotakin niin tärkeänä, että ottavat riskin uransa loppumisesta? Oletko pohtinut mitä se on mahtanut olla? Mediaa aihe ei ole kiinnostanut. Onko niin, että he uskovat vielä ennen vaaleja paljastuvan heidän työnsä tuloksellisuuden ja siksi suojaavat ratkaisullaan sitä?

Kun vaalien jälkeen hallitusta koottiin, niin maan kannalta oppositioon jäi ne, joiden käsitykset maan tilanteesta ja kiireellisistä hoidettavista asioista oli radikaalisti erilainen. Onko maamme ulkoinen tilanne nyt sellainen, että hallituksen toiminnan keskeyttämiseen ja hallitustilanteen avaamiseen ei ollut varaa? Oliko olemassa toista toimivaa vaihtoehtoa, vai oliko repivällä oppositiotoiminnalla poltettu sillat?

Lupaukset oppositiossa ja vastuunkanto hallituksessa

En osaa arvioida kuinka moni kuvitteli, että yksi kolmesta voisi pakottaa hallituksen enemmistön linjalleen vaalilupaustensa täyttämiseksi? Niin kuvitelleet pettyivät pahasti. Olisiko sitä kuitenkin pitänyt yrittää ja riskeerata koko hallitusyhteistyö? Oppositiossa luvattu ei ole hallitusvastuun pohjatotuutta, jota Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa voitaisiin noudattaa.

EU kannanotot ovat muuttuneet pääministerillä ja maltillistuneet Soinilla. Onko takana Krimin jälkeen muuttunut tilanne? Onko ministerillä lupa tilanteen mukaiseen harkintaan maan edun takia ja siksi siirtää vaalilupausten täyttämistä?

Neljäs tiedon lähde on puolueiden ideologiansa mukaan luoma käsitys siitä, miten joku asia parhaiten ratkeaa. Harvoin näiden takaa löytyy riittävää ja todellista selvitystyötä. Nykyinen populismiin keskittyvä oppositio pelaa väritetyillä osatotuuksilla ja siksi siltäkään suunnalta ei ole löydettävissä ratkaisuihin apua.

Soteuudistuksen tarpeen takana on nykyinen kokonaisuuden huono johtaminen ja yhteensovittaminen. Kaikki yksiköt toimivat oman johtonsa alla ja pyrkivät toimimaan omalla sektorillaan tehokkaasti. Käytännössä iso osa säästöistä syntyy siirtämällä omia kustannuksia toisille toimialan sisällä. Voisin kirjoittaa useamman sivun näistä esimerkkejä.

Yksi hallituspuolue uskoo, että yksityistäminen ja kilpailu panee toimimaan tehokkaammin ja itsestään korjaa ongelmat. Se ei ole totta.

En tiedä miksi ei härkää tartuta sarvista ja nähdä, että kokonaisuutta on johdettava innovatiivisesti eri yksiköiden yhteistoimintaa synnyttäen ja laskien kustannukset kokonaisuuden mukaan. Käytännössä vallalla on enemminkin reviiriajattelu ja silloin puollustetaan omia asemia. Jos ollaan tekemässä uudistusta, niin miksi ei kartoiteta johtamisen ydinongelmia ja lähdetä niihin etsimään ratkaisuja.Siis oikeaa tietoa ja sen tuottajia puuttuu.

Tunnen useita entisiä kansanedustajia, joiden tiedän etsineen työhönsä viisautta Jumalalta. Se on tulevina aikoina erittäin tärkeää. Yhdelle ministerille lähetin viestin, jossa sanoin, että tarvitset rukoustuen, että voit tulla tapahtuviin asioihin askeleen edellä. Nyt ei riitä, että etsit korjausta tilanteisiin, joihin tulet askeleen jäljessä. Tämä on maallemme tulevaisuudessa hyvin tärkeää.

Elämää vai oikaoppinen teoria

Onko epätäydellisyytemme este Jumalalle? Opettajille opettajan vastuusta puhuessaan Jaakob sanoo mm. näin;

”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaakobin 3:2 FINPR)

Suuren hengellisen lehden oikeaoppisuuskeskustelusta poimin seuraavan ajatuksen ”– Aikamme hengellisyyteen on tullut trendi, jossa Raamatun sijaan asioita arvioidaan aivan uusin argumentein, kuten rakkauden ja hyvän tekemisen perusteella.”

Raamattuun

Tämä pani miettimään ja selaamaan Raamattua. Ensimmäinen esiinnoussut kohta sanoo: ”joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”. (2 Korinttilaisille 3:6 FINPR)

Tämä on hyvin oleellista. Mikä motiivi on sanomisessasi? Kuuluuko puheestasi Rakkauden Isän ääni? Aistiiko siitä sen, että olet sanomasi elänyt todeksi Herraa lähellä hänen yhteydessään vaeltaessasi? Kuuluuko siitä se, että puhut Pyhän Hengen vaikutuksesta taivaasta tulleen viisauden mukaisesti, vai puhutko ihmisviisauden tuottamaa teoriaa?

Tässä laajemmin puheen suolalla höystämisestä. https://terokaski.wordpress.com/2016/07/23/suolalla-hoystettya/

Vanhoja vai uusia?

Mitä argumentteja Raamattu asettaa uskon arvioimiseen? Nämä ovat niitä vanhoja ja alkuperäisiä. Ne eivät lähde kirjaimesta.

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Johanneksen 13:35 FINPR)

Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. (1 Johanneksen 3:18 FINPR)

Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti teille kirjoitan! (Galatalaisille 6:9-11 FINPR)

Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? (Jaakobin 2:17-20 FINPR)

Ymmärrätkö?

Kun arvioimme Raamatun ymmärtämistämme, niin siihen on hyvä testi. Jos käsityksemme vastaa Jumalan luonnetta, olemme oikeilla jäljillä. Koko Raamattu on Jumalan sanaa ja hänen rakkaudestaan meille antamaa. Hän on kaiken armon Jumala, joka valmisti meille täydellisen sovituksen. Hän on pitkämielinen, kärsivällinen ja lempeä sekä laupias. Jotakin aivan muuta, kuin uskontojen jumaluudet.

Oletko luopunut uskontojen jumalakuvasta voidaksesi oppia tuntemaan läheisesti elävän todellisen Jumalan?

https://terokaski.wordpress.com/2014/01/11/sanan-maitoa/

Oikea hieno teoria ei johda elämään. Raamatun ratkaisu on sovitus, armon kasvattava vaikutus ja elämä Kristuksessa.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2 Korinttilaisille 3:17, 18 FINPR)

Auktoriteettimme Kristuksessa

Olen monesti miettinyt uskovan auktoriteettia koskevaa opetusta. Siinä on ollut jotakin joka on jäänyt vaivaamaan. Pyysin asiasta Herralta opetusta. Jaan tässä aamuöisen rukoushetkeni tuloksen.

Jeesuksen rajat

Jeesuksen toiminta on meille tässäkin asiassa ison veljen esimerkki. Hän toimi täällä rajoitetulla auktoriteetilla. Yllättääkö? Toinen raja oli Isän teot, joita hän toteutti. Hän ei siis ollut autonominen.

Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. (Johanneksen 5:19-21 FINPR)

Ihmisen puoli Jeesuksen rajasta

Toisen puolen raja on melko yllättävä. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Sitä ei Jeesuskaan teoillaan ylittänyt.

Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan”. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa. (Matteuksen 13:57, 58 FINPR)

”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Hän sanoi: ”Herra, että saisin näköni jälleen”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut”. Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa.Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa. (Luukkaan 18:41-43 FINPR)

Epäuskoa vai toivottomuutta?

On hyvä havaita, että epäuskoa on ainakin kahdenlaista. Toinen ilmenee tänäänkin Jumalan tekojen torjuntana joko välikappaleeseen tai itse asiaan kohdistuvan kielteisyyden takia. Jotkut torjuessaan uskovat tietävänsä parhaiten, mikä on Jumalasta. Tässä toimii ihmisen vapaa tahto joka nauttii luomisjärjestyksen erityissuojaa.

Joskus kauan jatkuneet loputtomalta tuntuneet vaikeudet tuottavat toivottomuutta, mutta ei avun vastustamista. Tästä on hyvä esimerkki Raamatussa. Toivottoman isän tahto oli saada Jeesukselta avun.

Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”. (Markuksen 9:21-25 FINPR)

Jeesuksen toiminnalla oli nämä molemmat rajat. Kun sen ymmärrämme, niin voimme avautua näkemään uutta myös muissa tilanteissa. Hänen tekemänsä ihmeet kertoivat Isän rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Näin toimii Jumalasta olevat ihmeet tänäänkin.

Motiivit

Motiivit olivat kaiken aikaa Jeesuksella kohdallaan meille esimerkinä. Rakkauden kautta syntyvä sääli näkyy tässäkin tapahtumassa. Kansa odotti hyvänä pitämäänsä järjestystä, mutta sen odotusta ei ollut Jeesuksella.

Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: ”Herra, Daavidin poika, armahda meitä”. Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: ”Herra, Daavidin poika, armahda meitä”.

Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?” He sanoivat hänelle: ”Herra, että meidän silmämme aukenisivat”. Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä. (Matteuksen 20:30-34 FINPR)

Taivaallinen valtakirja ja tehtävä

Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa, hän antoi heille tehtävän. Tehtävään kuuluu tietenkin annettu valtuutus, joka on voimassa lähettäjän antamaa tehtävää varten. Auktoriteetti, jossa silloin toimitaan on lähettäjällä ja lähetetty käyttää sitä lähettäjänsä tahdon toteuttamiseksi.

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. (Matteuksen 10:7, 8 FINPR)

Se auktoriteetti oli apostoleille arkipäivää ilman sen ihmeellisempää korostamista. Oli luonnollista, että Pietari ilmaisi asian näin:

Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin”. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.”

Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. (Teot 3:4-8 FINPR)

Rajattu auktoriteettimme

Mitä tässä on erilaista joihinkin auktoriteettiopetuksiin nähden? Me länsimaalaiset ”sivistyneet” ihmiset olemme merkillisiä. Kun opimme jotakin Jumalalta hänen toimintatavoistaan, niin alamme tehdä niistä menetelmiä.

On ylistyslaulumenetelmä ja on auktoriteettimenetelmä ja monia muitakin. Niitä sitten pyrimme Itsenäisesti toteuttamaan. Luistamme niin helposti siihen omavoimaiseen yrittämiseen ja riippumattomuuteen, joka alussa johti käärmeen kuunteluun.

Herra odottaa meiltä yksinkertaista lapsenomaista kuuliaisuutta ja riippuvuutta Pyhästä Hengestä. Siinä olotilassa olemme valmiita samaan toimintatapaan, mikä oli Jeesuksella. Hän teki Isän tekoja.

Sanan kehoitukset

Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa. (1 Korinttilaisille 16:13, 14 FINPR)

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. (2 Pietarin 1:10, 11 FINPR)

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Efesolaisille 2:8-10 FINPR)

Puivan härän suu ja evankeliumi

Evankeliumin työntekijän elatus on mielenkiintoinen tutkittava Raamatussa. Sitä on myös syytä verrata nykykäytäntöihin. Alkuseurakunta piti huolta evankeliumissa palvelevista. Huolenpito oli moninaista.

Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: ”Älä sido puivan härän suuta”. Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne? Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme? Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. (1 Korinttilaisille 9:9, 10 FINPR)

Mitä tapahtui, kun ikeeseen sidottu härkä sidottiin suusta? Vetoasento ja kuormituksen paikka muuttui. Hartioissa olevan voiman sijaan osa vedosta siirtyi heikommalle alueelle suuhun ja niskaan.

Suun sitomisella saatiin härkä olemaan syömättä. Samalla heikennettiin työntekoa. Nälkäinen suusta sidottu härkä ei ollut puimiseen paras vetojuhta

Mikä tämän opetus on hengelliseen työhön nähden? Elatuksen järjestelyjen tulee olla sellaiset, että niiden huolien ei saa heikentää keskittymistä pääasiaan. Kotimurheet eivät saa rajoittaa Herran puheen kuuntelua ja sen välittämistä.

Kun tämän ymmärrämme, voimme löytää mielenkiintoista Jeesuksen suorittamasta opetuslasten valmennuksesta tässä talouden huolien asiassa.

Maailman paras opetus ja valmennus

Ensimmäiselle evankelioimismatkalle apostoleilta kiellettiin varustautuminen. Kaikki taloudessa jäi Herran vaikutuksen ja avun varaan. Tämä kokemus oli sodan jälkeen normaalia vanhemman julistajan mukaan lähteneille työpareille.

Seuraavassa on Jeesuksen opetusta oikeasta asenteesta talousasioihin. Oikea asennoituminen on hyvin tärkeää kaikille opetuslapsille, erityisen tärkeää se on evankeliumista elatuksensa saaville.

Se on hyvä vastalääke maallisin mittarein mitatulle menestysajattelulle. Jopa neuvo almujen antajalle kannattaa ottaa todesta. Turha omaisuus ja tavara on syytä muuttaa aarteeksi taivaassa.

Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. (Luukkaan 12:29-34 FINPR)

Kun opetuslasten hajaantumisen aika tuli ristiinnaulitsemsen jälkeen, olosuhteet vaativat toisenlaisen ratkaisun. Herran neuvot ottavat aina edessä olevat olosuhteet huomioon.

Ja hän sanoi heille: ”Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: ”Ei mitään”.

Niin hän sanoi heille: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan. (Luukkaan 22:35, 36 FINPR) Selkäpuolella vaatteiden alla kannettu miekka oli iskusuoja.

Molemmilla airoilla

Niinkuin näistä voi havaita, venettä on hyvä soutaa molemmilla airoilla. Peränpitäjänä tulee olla oikeasta suunnasta vastaava elämän Herra.

Toinen puoli on siis luottamus Jumalan apuun kaikissa oloissa, niinkuin näyttää olleen Paavalin elämässä. Ja siihen jatkona kuuluu opetus luopumisesta pakanakansojen rikkaudentavoittelusta. Tämä on siis ensimmäinen airo

Toinen airo on sitten tässä: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa. (1 Korinttilaisille 9:13, 14 FINPR)

Tässä on raamatunkohta, joka vaatii uhrikäytännön ymmärämistä. Uhraaja perheineen söi uhrin lihaa yhteysateriana temppelissä. Asia kerrotaan mm. Elkanan perheen kohdalta Ensimmäisessä Samuelinkirjassa.

Uhri oli osoitus yhteyden olevan kunnossa Jumalan kanssa. Papeilla oli oikeus saada myös osansa uhreista. Tämä toi papeille läheisen yhteyden uhraajiin. Mitä tämä voisi olla tänään?

Aikaisempi yleinen tapa oli se, että majanantajat pitivät myös sananjulistajien ruuasta huolen. Sen lisäksi kerättiin kotiinvietäväksi tuliaisia ja rahaakin. Tapa liitti ateriayhteyden kautta evankeliumissa palvelevat läheiseen yhteyteen seurakunnan kanssa.

Hyvää on syytä etsiä myös vanhasta

Miten saisimme jotakin tästä hyvästä palautettua serakuntaelämään? Elatuksen antaminen palkkana on tänään perusratkaisu. Voisiko jotakin osaa muuttaa? Voisiko huolenpidosta kehittää jotakin läheisempää? Onko seurakunnista tullut varman päälle toimivia virastoja budjetteineen, vai löytyykö sijaa uudelleenajatteluun ja Herralta kysymiseen?

Ihmisten raadollisuudesta takavuosina ja sen seurauksista voisi ottaa paljonkin esimerkkejä. Kun vierailijan työn tukemiseen kerättiin uhri, niin järjestävä yhteisö verotti sitä joskus kovalla kädellä. Otettiinko siitä sympatialisä, vai Pyhän Hengen vaikuttama huolenpito pois?

Muutamia kokemuksia on itsellänikin. Vaikka pääosin toimin niinkuin esikuvani itse hankien elatuksen ja työn kulut, on ollut tilanteita, jossa olen ollut pulassa.

Muistan tädin, jolla meni kauan, ennenkuin keksi hyvän tekosyyn antaa. Seteli oli jo aivan hiestä märkä. Maallinen titteli ei ole rahoittaja ja joskus tuottava työ ei riittänyt. Sitähän ei Herran viesti paljastanut siskolle. Hän oli kuuliainen.

Muistan takavuosilta vähän karkean veljen, jolla suuria vaikeuksia taloudessaan. Sympatiapisteitä ei herunut. Kutsujiakin tuppasi olemaan vähän. Taisi osa paastoamisista olla todellisuudessa rahattomuutta.

Olen tälläisessä tilanteessa nähnyt myös asioiden hoitamista monenlaisin vippaskonstein. Ne joiden velvollisuus olisi ollut opettaa seurakuntia ja yksilöitä kuuntelemaan Pyhää Henkeä, tyytyivät hoitamaan ikävät tilanteet hallussaan olevilla keinoilla. Tämä apu synnytti sitten vääriä riippuvuussuhteita.

Negatiivisia kokemuksia ei voi ohittaa. Nekin ovat osa kasvumahdollisuuksiamme. Evankeliumin työntekijän elatus on aihe, josta on syytä puhua. Palkkapappeuden kautta olemme menettäneet jotakin raamatullisesta yhteydestä.

Takoitukseni ei ole esittää valmista ratkaisua. Haluan kuitenkin, että tämä asia pannan rukouksessa Herran eteen. Jotkut seurakunnat ovat ottaneet jo askeleita rakkausaterioiden suuntaan. Joku sanoi Seinäjoen Sateet Lähetä illoista, että hänelle on niissä tärkeintä se yhteys, joka on koettavissa tilaisuuden jälkeen kahvilla.

Asioita on viisasta harjoitella, ennenkuin niistä tulee maailman muuttuessa pakollisia. Tärkein opeteltava on Herran ohjeiden kuuntelu.

Kestääkö perustuksesi ?

Meillä on paljon käsitteitä ja kaanaankielisiä sanontoja. Harvoin mietimme tarkemmin niiden sisältöä. Yksi tälläinen on perustukset.

Tämä hiekalle rakentamisen raamatunkohta on monelle tuttu jo pyhäkoulusta. Sille kehystä antaa Jeesuksen puheet luvun alkupuolella. Tästä Jeesus puheensa aloitti:

”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. (Matteuksen 7:1, 2 FINPR).

Hiekalleko rakennat?

Perustukset tulee tarkistaa, Se tarve koskee ennen muuta omia perustuksiamme. Sanamme voivat olla melko oikeita, mutta elämmekö niiden sisällön todeksi arjessa? Olemmeko rakentaneet talomme uskonnollisten ihmiskäsitysten hiekalle, silloin emme kestä.

Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.

Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (Matteuksen 7:24-27 FINPR)

Myrskyt ovet tulossa

Me olemme tulossa rankkasateiden ja rajuilmojen aikaan ja siksi on syytä katsoa tuota perustusasiaa vähän syvemmin ja perusteellisemmin. Siitä voi löytyä tarkemmin tutkiessa uusiakin näkökulmia. Vain kestävälle pohjalle rakentava haluaa myös löytää sen arjen rakkaussuhteen Herraan, jonka seurauksena löytyy kestävät rakennusaineet.

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. (1 Korinttilaisille 3:11-15 FINPR)

Vahva perustus

Mitä Jeesus perustuksena merkitsee? Tässä on syytä mennä syvemmälle kuin yleensä. Tämä on ensimmäinen asia: Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Teot 4:12 FINPR)

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” (Johanneksen 14:6, 7 FINPR)

Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. (2 Timoteukselle 2:19 FINPR)

Yhteys on tie tuntemiseen

Tie Jumalan yhteyteen kulkee Jeesuksessa olevan sovituksen kautta. Yhteyteen kuuluu Jumalan tunteminen. Tuntemisessa on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin tavallisesti ymmärretään.

Ihmiskunnan alusta asti ongelmana on ollut totuudenvastainen kuva Jumalasta. Jumalankuvan tekeminen kiellettiin, kuitenkin nämä ihmistekoiset sanoilla tehdyt kuvat elävät vahvana. Jeesus tuli maailmaan, jotta ihmiset tulisivat hänen kauttaan tuntemaan millainen Isä todellisuudessa on.

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (Johanneksen 1:18 FINPR) Tunteminen lähtee tässäkin suhteesta. Toimivan suhteen perusta on aina luottamus siihen, mitä toinen kertoo itsestään ja siinä miten kaikki toteutuu keskinäisessä yhteydessä. Tosin Isä tuntee meidät itseämme paremmin.

Jeesuksen tehtävä

Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.

Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. (Johanneksen 17:1-6 FINPR)

Jeesus tuli maailmaan kertoakseen maailmalle millainen Jumala on. Isä ja Poika ovat yhtä. Teot jotka Jeesus teki, ovat Isän tekoja. Koko Jeesuksen maallinen elämä heijastaa sitä mitä Isä on. Onko sinun käsittämäsi Jumala se, jonka Jeesus ilmoitti? Onko perustuksesi hänessä vai ihmiskäsityksissä?

Väärän jumalankuvan ongelma

Olen pohtinut paljon syitä maailman ongelmiin ja myös uskovien keskinäisiin ongelmiin. Kuva Jumalasta on väärä ja suhde Jumalaan ei aina ole henkilökohtaisella tasolla toimiva arjen todellisuus.

Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti. Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?”

Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. (Johanneksen 7:14-17 FINPR)

Jeesus ei vedonnut kirjoituksiin, ne eivät olleet juutalaisilta hukassa, vaan elämän yhteys Jumalaan. Siksi Jeesus sanoi Jumalan tahdon tekemisen opettavan pitääkö Jeesuksen sanat paikkansa.

Samalla tavalla meille on tultava teorian sijaan elämän yhteys. Kaikki se mitä sanon seuraavassa Jumalasta tulee meidän elää todeksi arkielämässämme yhtedessä ja vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.

Jumala ilmaisee itseään nimissään.
Rakkaus

Jumalan nimet kuvaavat hänen luonnettaan. Hän on Rakkaus ja siksi meitä kehoitetaan juurtumaan rakkauteen, jotta voisimme käsittää oikein hengellisiä asioita. Jumalan kaikki tekeminen lähtee rakkaudesta.

että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,(Efesolaisille 3:16-18 FINPR)

Joskus emme näe Jumalan rakkautta omien vaihtoehtojemme takia, joskus siksi, että käsityksemme ei ole väärentämättömän sanan pohjalla. Oletko miettinyt missä asioissa teet hänen rakkautensa tyhjäksi itseäsi ja lähimmäisiäsi kohtaan?

Armo

Jumala on kaiken armon Jumala. Jumalan armollisuus on monille vaikea käsittää. Kaikkien maailman uskontojen jumalat asettavat ihmiselle vaatimukset, joiden täyttämisen kautta ihminen mahdollisesti saa hyväksymisen. Sieltä tuleva hapatus hapattaa monien kristittyjenkin ajatusmaailmaa.

Uskonnollisuuteen eksymistä on edistänyt yksi käännösratkaisu. Heprean toora sana on useimmiten käännetty opetuksen sijaan laiksi. Liiton sanat eivät olleet laki vaan vahvemman liittokumppanin rakkaudenosoitus, opetus, jolla liittokumppanin elämä onnistuu. Tämän Raamatun todellisuuden ymmärtämistä helpottaa Jumalan luonteen tunteminen.

Voidakseen täydellisesti armahtaa ihmisen, Jumala valmisti täydellisen lunastuksen ja sovituksen jokaisen vastaanotettavaksi. Saamme lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan, johon emme voi omilla teoillamme mitään lisätä.

Toteutamme Jumalan tahtoa ja toimimme hänen tahtonsa mukaan kunnioituksesta sekä rakkaudesta häneen ja kiitollisuuden osoituksena hänen opetuksistaan.

Laupeus

Jumala on Laupeus. On olemassa paljon uskonnollisia perinteisiä käsityksiä jotka ohittavat kokonaan laupeuden ja sanat: ”Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Hyväksytkö sinä Jumalan armon ja laupeuden sekä pitkämielisyyden? Entä erehtyväisiä Jumalan palvelijoita kohtaan?

”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. (Psalmien 103:8-14 FINPR)

Toivo

Hän on toivon Jumala. Tämäkin hänen piirteensä on tärkeä. Panemme häneen toivommen vaikeuksissamme, koska tunnemme hänet ja hänen voimansa.

Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. (Roomalaisille 15:13 FINPR)

Pyhä

Jumala on pyhä. Hänen pyhyytensä ei sisällä mitään hänen luonteensa vastaista. Hänen pyhyytensä tunteminen tuottaa sen kunnioituksen, jota myös Jumalan peloksi nimitetään. Annatko luvan Jumalalle kohdata sinut pyhyydessään?

Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. (Jesajan 57:15 FINPR)

Jatka eteenpäin

Tämä aihe on laaja. Riittääkö tämä herättämään mielenkiintosi jatkotutkimiseen? Oletko valmis tutkimaan itseäsi ja perustustasi? Kun sanot tuntevasi Jumalan, niin tunnetko todella millainen hän on? Meidän onnemme on se, jos saamme olla niin lähellä Jumalaa, ettemme tee mitään hänessä turhaksi.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1 Korinttilaisille 13:12, 13 FINPR)

Tästä syystä otan lopputervehdykseksi sanan:

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. (1 Tessalonikalaisille 5:23, 24 FINPR)